Tättärää!
Täällä kirjoittelee meidän Setlun nuorisotiimi, eli Peku, Iida ja Annika! Nyt on meidän vuoro toimia Setlementin bloggareina ja tässä ensimmäisessä postauksessa me haluaisimme kukin vuorollamme kertoa siitä, millainen tiimi me ollaan, millaista on tehdä töitä tällä porukalla ja millaista meidän arki täällä Setlulla on.
Ensimmäiseksi Pekun ajatuksia meistä:
No se on Peku täältä nuorisotiimistä dearvva! Sitä mä vaan tulin kertomaan, että mun hommanahan täällä Setlulla on toimia poikatyön ja Isosisarustoiminnan projektityöntekijänä ja oon ollut talossa syksystä 2016 lähtien. Ja on tämäkin työmaa!
Mä tykkään mun työstä todella paljon. Tämän lisäksi mä oon Setlu-urani ensimmäisistä päivistä lähtien ollut sitä mieltä, että olen löytänyt mitä mahtavimmat kollegat ympärilleni. Työskenteleminen osana tätä kollektiivia on ollut yksinkertaisesti aivan ygöstä! Setlun poikatyön kehittäminen ja toteutus on siis sitä mun työkenttää, mutta ilman Iidaa ja Annikaa tämä olisi ollut haastavampi työsarka kuin Suomen miesten jalkapalllomaajoukkueen johdattaminen arvokisoihin. Vaikka meillä jokaisella on omat vastuualueemme niin koen, että tiimimme vahvuus on ennen kaikkea halu kehittyä ja tehdä töitä yhdessä. Tiimimme positiiviseen synergiaan ovat vaikuttamassa moni asia, mutta aito välittäminen, huumori ja avoin toimistotila, missä voimme yhdessä tehdä töitä yhteisten tavoitteidemme eteen, ovat niitä tärkeimpiä paloja palapelissämme.
Ryhmä rakentuu tietenkin aina yksilöistä. Iida ja Annika ovat olleet ketjukavereina ns. vimosen päälle tyyppejä. Näkisin, että Annika on tämän ketjun lempeä kapteeni. Arvostan Annikan monipuolista ammatillista osaamista, herkkyyttä, organisointikykyä ja jalat maassa asennetta. Annikaa on myös kiittäminen siitä, että ”Pekasta” tuli työyhteisössämme kasuaalisti Peku. Iida puolestaan on meistä se tunteiden tulkki ja hänestä hersyää naurua sekä osaamista kuin osaamista. Ihailen Iidassa hänen atk-taitojaan, visuaalista silmäänsä, kohtaamisosaamistaan, hänen tapaansa hahmottaa ympäristöään ja luoda mahdollisuuksia. Täällä töissä näiden tyyppien kanssa on hyvä olla kehittämässä Joensuun Setlementin nuorisotyötä ja tässä ohessa myös itseään. Näillä mennään ja mikäs tässä on mentäessä! Seuraavaksi Iida kertoo hänen ajatuksiaan tiimistämme. Ole hyvä Iida.
Noniin, dänkkis Peku, sitten meikän jorinat! Eli Iidan.
Miehän aloitin työt ’meidän Setlulla’ syksyllä 2015 monikulttuurisen kahvilan ohjaajana, jolloin tein töitä neljä tuntia viikossa. Sitten asiat ns. johtivat toiseen ja tämän vuoden alusta asti oon saanut kunnian toimia Joensuun Setlementin kokoaikaisena työntekijänä! Tittelikseni valikoitui pramea ’Kehittäjä, tyttötyö ja sukupuolisensitiivinen nuorisotyö koulussa’! Huh! Tämän tittelin alle mahtuu melko värikäs työnkuva. Oon tosi onnellinen siitä, että saan edelleen toimia ohjaajana Tyttöjen Tuvalla ihanan ja parhaan työparini Annikan kanssa. Tupa ja tupalaiset ovat mulle kovin tärkeitä. Tämän lisäksi mun tehtävä on kehittää ja viedä meidän tekemäämme sosiaalista ja sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä kouluympäristöön. Tämä on uusi, iso ja ainakin mun mielestä super-tärkeä avaus, jonka tavoitteena on lisätä osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia kuulluksi ja nähdyksi tulemalla myös koulussa! Kuulostaa aika hyvältä, vai mitä?
Joensuun Setlementillä, Niskakatu 4:ssa meidän nuorisotiimillä on oma huone, jossa on mun, Pekun ja Annikan työpöydät. Pekun pöytä on aina siistein. Mun pöytä on usein sotkuisin ja muutenkin omituisin: sieltä löytyy mitä ihmeellisempiä asioita (toisinaan postaan kuvia siitä meidän Instagramiin, käy sieltä vaklaamassa: https://www.instagram.com/tyttojentupa/!
Annika on useimmiten ekana töissä, mie oon yleensä aina myöhässä sovitusta. Viimeksi tänään. Vihaan sitä! Enkä tajua miten Peku ja Annika jaksaa silti aina tervehtiä mua iloisesti hymyillen. Semmosia ne on. Vaikka meillä kaikilla on omat vastuualueensa, me tehdään paljon hommia yhdessä. Luulen, että se johtuu siitä, että me halutaan tehdä hommia yhdessä. Meillä se jotenkin vaan toimii tosi hyvin.
Peku on meistä se visionääri, joka aina osaa ajatella ns. ”laatikon ulkopuolelle”. Me Annikan kanssa ollaan sitten aina sillai, että ”mites me sitten se toteutettais”. Vaikka mun perus-habitus on sellainen aika huoleton ja homssuinen, niin oikeasti mie rakastan listoja ja järjestystä. Mun mielestä me ollaan aika taitavia siinä, miten me osataan nähdä eroavaisuutemme vahvuuksina ja hyödyntää niitä. Arvostan Pekun kykyä kokonaiskuvan hahmottamisessa ja eteenpäin katsomisessa aivan hulluna!
Pekun jutut naurattaa mua hirveästi. Mun lemppari on se, kun Peku matkii Vintiöiden tutuksi tekemää ”Naapurin Moilasta”, se oli munkin vakkarivitsi pienenä! Peku on myös maailman ymmärtäväisin, ennakkoluulottomin, sydämellisin ja joustavin tyyppi. Ihmettelen usein, miten sen pinna ei pala mun ja Annikan kanssa. Peku on aina vaan niin cool.
Annikan kanssa me ollaan monella tapaa aika samanlaisia. On aivan älyttömän ihanaa olla työpari sellaisen tyypin kanssa, jolla on tosi samanlaiset ajatukset monesta asiasta. Etenkin lasten ja nuorten kanssa tehtävässä asiakastyössä se tuntuu aivan hirveän arvokkaalta. Tuntuu, että me ollaan aina samoilla linjoilla. Ja jos joskus ei olla, me myös uskalletaan puhua siitä avoimesti ja rehellisesti. Sekin on tärkeää.
Annikaa oon ihan ensitapaamisesta lähtien ihaillut siitä, miten asiantuntevasti ja laadukkaasti, mutta kuitenkin täydellä sydämellään ja herkkyydellä hän työtään tekee. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut itseäni huonoksi; Annika osaa saada muutkin tuntemaan itsensä hyväksi. Annikaa empaattisempaa, lämpimämpää, ymmärtäväisempää ja sydämellisempää ihmistä ei olekaan! Hetkonen. Sanoinko Pekusta justiin samalla tavalla? Noh, minkäs teet!
Yhtä kaikki, mie tykkään Annikasta, Pekusta ja etenkin meidän tiimistä aivan hirveän paljon. Peku ja Annika on molemmat aivan huikean ihania tyyppejä, niin työkavereina kuin muutenkin, ihmisinä. Meidän työpäiviin kuuluu tosi paljon hymyjä, naurua ja lämpöisiä ja kunnioittavia kommentteja. Toisinaan myös itkua, kiukkua ja avautumisia. Aina ei voi olla hyvä päivä, senhän me kaikki tiedämme. Täällä saa, niin meidän asiakkaan kuin työntekijätkin, tulla hyväksytyiksi ja arvostetuiksi oikeasti juuri sellaisina kuin he ovat.
Lopuksi puheenvuoron saa ihana koordinaattorimme Annika, wrap it up, pikku-A! 🙂
Kiitti Iida. LET’S DO THIS! Mie, Annika, oon saanut ilon ja kunnian olla Setlulla töissä syksystä 2013 saakka. Tätä nykyä miun titteli on nuorisotyön koordinaattori. Mun työhön kuuluu meidän sosiaalisen ja sukupuolisensitiivisen nuorisotyön kokonaisuuden kehittämistä. Olennaista siinä on vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja sitä, että jokainen heistä tulisi kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Mulla on onni tehdä töitä mahtavassa tiimissä, jossa mulla on kaksi huippua työparia. Arkeen kuuluu Tyttöjen Tuvan aukiolojen ja pienryhmien ohjausta, vapaaehtoisten Isosisarusten kouluttamista ja ohjaamista, verkostotyötä ja toiminnan seurantaa ja arviointia. Mie oon onnekkaassa tilanteessa, koska saan tehdä tosi monipuolisia töitä. Mun lempparijuttu on ehkä se ihana lämpö, jota tässä työssä saa kokea ja antaa eteenpäin. Koen tosi usein, että oon tärkeiden ja merkityksellisten asioiden äärellä ja opin myös jatkuvasti itsestäni.
Iidan kanssa me toimitaan työpareina tyttötyössä. Meistä tuli työparit syksyllä 2015 ja heti alusta alkaen meidän yhteistyö on ollut mun mielestä tosi vaivatonta ja ihanaa. Se johtuu varmasti siitä, että me jaetaan yhtenevät näkemykset meidän työn tavoitteista ja toimintatavoista ja me ollaan myös keskenämme tosi avoimia. Oon sanonutkin Iidalle monesti, että sille voi kertoa kaiken, mitä tuntee ja kokee mitään kaunistelematta tai häpeilemättä. Tuo Iidan ominaisuus tekee myös Iidasta parhaan ihmisen tähän työhön. Lempeä ymmärrys ja hyväksyvä inhimillisyys huumorilla höystettynä. Iida on mulle rakas ystävä ja työtoveri.
Pekun kanssa me johdetaan yhdessä meidän vapaaehtoistyötä, eli Isosisarustoimintaa. Peku on mutkaton ja tosi idearikas tyyppi. Peku on myös melkoinen multitaskaaja sovitellessaan yhteen töitä ja opintoja. Mulla on tapana joskus (totuus: usein!) vatvoa asioita ja hermoilla turhaan ja silloin Pekun rento olemus ja mutkaton suhtautuminen asioihin tuo mulle hyvää vastapainoa. Peku on myös tosi cool ja hauska, ja poikatoiminnassa selkeästi henkilö, jota ihaillaan. Ja se on kyllä helppo ymmärtää, koska Peku on niin hyvä tyyppi.
Tiiminä me ollaan avoimia ja hassuttelevia, ja meistä on tosi kivaa tehdä yhdessä töitä. Me täydennetään myös toistemme osaamista. Mun mielestä me välitetään toisillemme sitä rohkaisua ja aitoutta, mitä halutaan välittää myös meidän nuorille. On hirveän vapauttavaa kun voi olla töissä avoimesti sellainen kun on, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Nyt meille tulee työssä uusia suuntia eteen, ja ne vähän jännittääkin, mutta tuntuu hyvältä mennä niitäkin kohti yhdessä.