Mitä yhteistä on Joensuun Setlementillä ja Hyvinvointivalmentajaopiskelijalla?
Yhteistä se, että kumpikaan ei tiennyt toisistaan yhtään mitään.
Hyvinvointivalmentaja-koulutus on kymmenen kuukautta kestävä lisäkoulutus, jossa opiskellaan mm. kehon – ja mielen hyvinvointia, ravinto-oppia, terveys – ja liikuntaneuvontaa ja tietysti itse liikuntaa, taaperosta vaariin. Koulutukseen kuuluu neljän viikon työssä oppiminen eli toppi, haluamassaan paikassa.
Sattuman kautta, kuulin Joensuun Setlementistä, heidän senioritoiminnasta eli Rajaton Ikä- projektista. Uteliaisuus heräsi; puhelinsoitto, sovittiin tapaaminen ja woilaa toppi-paikka hommattu!
Neljä viikkoa meni aivan liian nopeasti. Seniorien kanssa kerkesin paljon näkemään, kokemaan ja tekemään, yhdessä Riitan ja Saran kanssa sekä itsenäisesti. Mieleeni jäi monta sydäntä lämmittävää muistoa; Iloa, naurua, puheen sorinaan ja kivaa pöhinää. Toiminnassa on tapaamisen iloa, liikkumisen riemua ja yhdessä tekemisen meininkiä ja tietysti kahvia.
Olin Reijolan ryhmässä ja meillä oli siellä keskustelu hyvinvoinnista ja hyötyliikunnasta, erittäin ajankohtainen aihe.
Parina päivänä oli tullut lunta reippaammin ja sitä lumen määrää päiviteltiin ja monen mielestä lumen tulo jo riittäisi.
Keskusteluun yhtyi mieshenkilö, ikää 85 +. Hän aloitti ”tähän ikkään mennessä en oo tienny, että lumen luonttiinnii pittää käyvä joku koulutus”
Hän oli kuulut tai lukenut jostain, että ennen lumenluontia pitää venytellä hyvin, ettei paikat mene kipeäksi.
”Nii, siinä sanottiin, että pittää ennen lumenluontii venytellä ainaki viisi minuuttia, tehä sitten ne lumityöt, sitte sen jäläkeen pittää jäähytellä ja vielä sitten venytellä”
”miten ihmeessä sitä moisseen vatkutukseen kerkevvää, kun välissä pittää kantaa puita ja takkoo lämmittää?”
Hän oli joku aika sitten käynyt ”huollossa” eli lääkärin luona. Lääkäri oli kysynyt, harrastaako herra hyötyliikuntaa? Siihen mies oli tuumannut, että ”en minä hyötyliikunnasta mittään tiijä, mutta kyllä minä, kun yksin asun omakotitalossa, niin kaikkee pientä minä puuhastelen” Lääkärin kommentti oli ollut, jatkakaa ihmeessä sitä puuhastelua.
Näin se on, ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana. Onneksi kaikki ihmiset eivät muutu, osa vielä puuhastelee ja näin pitää itsestään huolta. Jokaisen pitäisi muistaa puuhastella. Puuhastelu on kivaa, voit valita ajan, paikan ja puuhastelun kohteen ilman suorittamisen taakkaa. Puuhastelu virkistää mielen, vetristää kehon ja ennen kaikkea se ei maksa mitään!
Kiitos Joensuun Setlementti, ennen kaikkea Riitta ja Sara.
Hyvinvointivalmentajaopiskelija,
Mari Laakkonen